Punahilkka
Olipa kerran pieni herttainen tyttö, jota kaikki ihmiset rakastivat, mutta eniten kaikista häntä rakasti eniten hänen mummonsa, joka ei tiennyt mitä kaikkea hyvää hän oli antanut lapselle. Kerran hän lahjoitti hänelle punaisen hilkan, ja koska se oli kovin soma, ei tyttö tahotonut mitää:n muuta päähinettä enää käyttää, ja siksi häntä ruvettiin kutsumaan Punahilkaksi. Eräänä päivänä äiti sanoi tytölle: "Kuuleppas, Punahilkka, tässä on palanen kakkua ja pullo viiniä, vie ne mummolle. Hän on sairas ja huonoissa voimissa ja tarvitsee hiukan virkistystä. Lähde matkaan, ennenkuin tulee kovin kuuma, ja kävele siivosti äläkä poikkea tieltä, muuten kompastut ja rikot pullon eikä mummolle jää mitään juotavaa. Ja kun astut tupaan, niin älä unohda sanoa hyvää päivää älä kurkistele joka nurkkaan." "Kyllä minä teen kaiken sen", sanoi Punahilkka äidille ja antoi kätensä vakuudeksi.
Mutta mummo asui metsässä, puolen tunnin matkan päässä kylästä. Kun Punahilkka saapui metsään, kohtasi hän suden. Mutta Punahilkka ei tiennyt, kuinka ilkeä eläin susi oli, eikä osannut siis pelätä häntä. "Hyvää päivää, Punahilkka", sanoi susi. "Jumal' antakoon, susi." "Minne sinä menet näin varhain, Punahilkka?" "Mummoni luo." "Mitä sinulla on esiliinassasi?" "Viiniä ja kakkua; eilen meillä leivottiin, ja sairaan mummon pitää saada jotakin hyvää, jotta hän vahvistuisi." "Punahilkka, missä sinun mummosi asuu?" "Noin neljännestunnin päässä täältä metsässä, hänen mökkinsä seisoo kolmen tammen alla, ja ympärillä kasvaa pähkinäpuita, etkö sinä sitä tiedä", sanoi Punahilkka.
Susi tuumi itsekseen: "Tuo nuori, hento tyttö on mainio makupala, hä maistuu vielä paremmalta kuin eukko. Jos olet ovela, niin sieppaat molemmat suuhusi." Susi astui hetken aikaa Punahilkan rinnalla, sitten hän sanoi: "Punahilkka, katsohan noita kauniita kukkia, joita kasvaa metsässä, miksi et katsele ympärillesi? Luulempa, ettet kuule, miten suloisesti linnutkin laulavat? Sinähän astut vakavana ikäänkuin olisit kouluun menossa, ja kuitenkin metsässä on niin hauskaa olla."
Punahilkka avasi silmänsä, ja kun hän näki, miten auringonsäteet hyppivät puitten lomassa ja ...
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Go to begin of the document
Go to previous page
Go to next page
Go to the end of document
